Ennen oravanahkakin oli valuuttaa ja teuraseläimistä hyödynnettiin kaikki, mikä irti saatiin. Verestä paisteltiin lättyjä sunnuntaisin, ja männystä veistettiin leipäainekset. Tänä päivänä me ihmiset olemme varsinaista pullamössösukupolvea, jolle kelpaa eläinten ruhosta enää fiineimmät fileet sekä nopeasti ja helposti kypsennettävät osat.
Mitä siis tapahtuu herkullisille sisäelimille, kuten kielelle, sydämelle, maksalle ja munuaisille? Entä pallealihaksille ja poskilihoille? Esimerkiksi naudankieli on huippuherkkua ihmisillekin, mutta useampi käristää mieluummin jauhelihaa kuin panee kielen pataan porisemaan.
Arvokas tavara hyötykäyttöön raakaruokana
Koirat ja kissat syövät kyllä kernaasti ihmisten hyljeksimät ruhonosat, jolloin niitä ei tarvitse kärrätä jätelaitoksiin kasvattamaan hävikkiä. Nämä elintarvikekelpoiset ylijäämälihat ovatkin oikein priimaa tavaraa ravitsemaan meidän karvahäntien kupuja. Onhan se eri fiksua ja jopa ekologista, että voimme hyödyntää kotimaiset kalanjalostuksen ja teurastamoiden sivutuotteet lemmikkien ruoanvalmistuksessa.
Jos jossain asiassa olemme pedantteja, niin raaka-aineidemme turvallisuudessa ja jäljitettävyydessä. Naapurin Reiska ja meidän muut luottotyypit asuvat tässä lähikulmilla, joten saamme nakata lihamyllyihin aina tuoreita raaka-aineita. Lisäksi rehulainsäädäntö käskee, että koiran- ja kissanruokien valmistuksessa saa käyttää ainoastaan sellaisia hävikkilihoja, jotka ovat peräisin elintarvikkeeksi teurastetuista eläimistä tai riistasta.
Isoveli valvoo
Ruokavirasto pitää handuissaan koko elintarviketeollisuuden valmistusketjun aina teurastamosta kaupan lihalaareihin asti. Valvovana viranomaisena Ruokaviraston tiukka katse ulottuu niin teurastamoihin, lihankäsittelylaitoksiin, kalanjalostuslaitoksiin kuin rehualan toimijoihinkin. Kennelpakaste on rekisteröitynyt rehualantoimija, jolla on Ruokaviraston hyväksymisnumero. Jos aihe kutkuttaa, lukaise lisää Kennelpakasteen tuoteturvallisuudesta ja omavalvonnasta.
Väitti kuka tahansa mitä hyvänsä, niin kyllä meillä Suomessa tuotantoeläinten hyvinvoinnin ja eläinperäisten sairauksien valvonnassa on ihan tekemisen meininki. Tuotantoeläintiloilla käy säännöllisesti eläinlääkäri, siementäjä, maitoauto, teurasauto ja kaikenlaista muuta hiihtäjää, jotka näkevät eläinten olot ja kunnon, minkä lisäksi eläintuotantoa ohjataan kaikenlaisilla säädöksillä ja pykälillä.
Suomessa antibiootteja ja muita lääkeaineita truutataan eläimiin paljon vähemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa. Lisäksi tiettyjen bakteerien elostelua, kuten salmonellaa, tarkkaillaan suurennuslasilla maatiloilla ja teurastamoissa. Myös antibioottijäämiä kytätään hartaudella lopputuotteiden valmistuksessa.
Tohdimme siis väittää, että suomalaisten raaka-aineiden laatu, puhtaus ja turvallisuus on erinomaisella tolalla. Jos mielenrauhaasi kuitenkin kaihertaa raakaruoan turvallisuus, lue tärppimme raakaruoan turvalliseen hypistelyyn.